Namu Karkkis

Tytön hihitys kuuluu työhuoneelta ja uteliaisuudesta hiivin katsomaan, kysymykseeni  naurunremakasta vastaus oli "kettu nauraa ja minuakin naurattaa".
Näin punaturkki Karkkiskuosissa ja pieni punatukkainen tyttö löysivät toisensensa,enkä näe itselläni oikeutta heitä enää eroittaa.


Kevään korvalla Sari Ahokaiselta
tuli ihana naurava kettukuosi Karkkis,
tämä laadukas jerseykangas sai tämän aiemmin kertomani suosion.

Kaavoina ja vähän esikuvana käytin jo aiemmin tekemään huparia,
tässä on sama "urheilukangas" myös vuorina.
Pikku muutoksilla ja pienillä lisämausteilla.
Taskut ja hupun vuoriosa on keltaista sydäntrikootaa, taskuun pläjäytin vielä rohkeena yhden aplikaatiosydämenkin.

Yhteistyössä: Sari Ahokainen
Kankaat: Karkkis Sashopista, resori Majapuu ja sydäntrikoo Tanyasum

Supermakeaa mansikkalakua

Sari Ahokaisen keväisen makea supersweet kuosi sai työn alla ompelijan halajamaan mansikkalakua, vaikka en ole koskaan ollut lakuihmisiä. 

Paljolti tummissa väreissä pysyttelevänä mietin pitkään, saisivatko tästä kankaasta vaaleanpunaisessa maailmassa asustavat pikkuneidit jotain vai minä. Aikaa oli miettiä, konerikkojen ja toinen toistaan seuranneiden sairastelujen vuoksi pitkään. Lopulta otin askeleen kohti tuntematonta, olin rohkea ja valitsin itseni.

Seuraava pulma olikin että mitä, mitä ihmettä minä sitten itselleni tekisinkään. Kaivoin erinäisiä kasoja lehtiä ja valmiiksi piirrettyjä kaavakasoja, törmäsinkin sitten jo unohtuneeseen Burda-lehden rypytettyyn raitapaitakaavaan jota en ollut koskaan toteuttanut. 

Kesän kynnyksellä lyhythihainen versio tuntui järkevämmältä ratkaisulta.
Hiharypytyksen tein kiltisti rypytyslangoin, mutta sivusauman rypytin reilusti vain kuminauhalla. Pääntie on käännetty kangaskaitaleella.
Olen onnellinen valinnoistani ja lopputuloksesta!

Kangas SaShopista

Sataa, sataa ropisee...

kuva: Viljamin Puoti 

Esikoisen rakkaus väreihin on kyltymätön. Oranssikausi on ollut pitkä ja rakkaus väriin toi meille Sateentekijän, Viljamin Puodin ihanan oranssin trikoon, jonka on suunnitellut Ulla-Maj Saarinen.


Kangas on paksuhkoa ja tukevaa trikoota.
Pinta nukkaantui aavistuksen esipesussa ja mustissa kuvioissa on aavistus valumaa paikotellen.
Oranssi ei mielestäni kuitenkaan ole kirjas vaan maitomainen ja lempeä. Rakastan itse tätä kynänjälkeä.

Suunnitelmissa näkyi jo ulkoilutakki jota varten olin ostanut Eurokankaasta "mysteeristä ulkoilukangasta", tai näin he sen minulle esittelivät "tämä on jotain urheilukangasta". Ihanaa nauttia näinkin laadukkaasta asiakaspalvelusta, itse pitää olla asiantuntija joissain paikoissa.

Vuoritus siis tästä urheilukankaasta, sileäpinta oikeana puolena, lukuunottamatta huppua jossa ihanan pehmoinen pörröpuoli.

Suuntaa-antavana kaavana käytin jotain Ottobren perushupparia jonka mallia en nyt muista.

Vähän taskua ja resoria sinne tänne ja dadaa, vaikea arvata onko tää tytön lemppari <3
Hirmu ihana tuli mustin somistein, tykkäisin kyllä itsellenikin.

Tämä on näitä kauan työn alla olleita, konerikosta kärsimään joutuneita luomuksia.

Nyt alkaa olla pöytä tyhjänä vanhoista ja pääsee vihdoin aloittamaan jotain alusta.

R.I.P vanha saumuri

Kyllä se tauti oli kohtalokas iäkkäälle saumurilleni.

Uusi uljas kaverini on jo saapunut työhuoneelle, kohta huristellaan ja lujaa.

Raivostuttava Herra Hyppytikki

Postaus omistettu, muistutukseksi minulle unohtelun mestarille.

Saumuroin kiireessä kuten aina, aika on rahaa vai miten se sanonta menee joskus kaikki vaan menee yksinkertaisesti pieleen ja omalla toiminnalla ongelma vaan suurenee.

Alkaa tulla yllätyksenä hyppytikkiä, tikki siellä toinen täällä, ei, en kelpuuta moista!
Puran ja vaihdan neulat. Ompelen ja hyppytikkiä alkaa tulla vähän sinne ja tänne. Ompelijalla ei raksuta, kello raksuttaa tosin jo puoltayötä. Puran ompeleen ja puran koneen. Putsaan, puhallan, öljyän ja juttelen mukavia, eikö nyt olekin asiat kunnossa kultaseni ♥
Jatkan hyvin sujuneiden koetilkkujen jälkeen ompelua ja edelleen hyppytikkiä, lähden nukkumaan itkien ystäväni tilaa.

Seuraavina päivinä sairastun itsekin talven pahimpaan räkätautiin, enkä nouse vuoteesta kuin sen mikä on äiti-ihmisen pakko. Selaan nettisivuja katsellen ihania uusia saumureita, vertailen, tutkailen, mietin ja tein jo päätöksenkin. Uusi uljas prinssini ei varmasti jättäisi minua pulaan.

Ja sitten taas niistän ja niistän, samalla niistämässä ollessani yksi sangen oleellinen asia palautui pamahtaen mieleeni, NEULAT!! Mitkä neulat tunginkaan saumuriin, no ne mitkä käteen isuivat, VIRHE! Kerään voimani uteluaisuudesta ja palaan rikospaikalle, ei en löydä yhtään pakettia Organ super strech haxeja. 

Mysteeri alkaa selvitä, koneeni ei voi sietää muita neuloja. Neulat tilaukseen välittömästi. Lopun voi varmaan helpisti jo arvatakin, oikeilla neulalla tikki on täydellistä. Aurinko paistaa, kone on puhdas ja öljytty, mutta sitkeä flunssa jatkuu edelleen...

Kevätkeräys Jorvin vastasyntyneiden osastolle L2

Aurinko alkaa paistaa ja ilma olla jo toppahaalarille liikaa,
kyllä se taitaa olla kevättä ilmassa.
Kevät taas tietää MLL:n Keski-Espoon yhdistyksen kirpputoria ja
perinteistä keräystä Jorvin pienille.

Syksyisen keräyksen sato oli mahtava, kiitos siitä kaikille lahjoittajille.
Erityisen suurta kiitosta sai ne pienet ommellut vaatteet
ja näitä toivomme saavamme kansaan myös nyt.

Minä olen keräyksen järjestäjä, niin voit olla yhteydessä suoraan minuunkin
meriharakka.blogi@gmail.com

Vuoden viimeinen, mutta ei vaatimattomin

Pitkän pitkän uurastuksen jälkeen sain takin vihdoin valmiiksi juuri ennen joulua!
Takkia tehtiin kuin Iisakin kirkkoa, ei nyt kuitenkaan ihan ikuisuusprojektiksi jäänyt.
Ikuisuisuus olen myös ottanut takista kuvaa, kuvia ööö jopa kolmisen kuukautta *nolottaa* ja nyt sitten paukautan tän jutun ilmoille hississa otetulla kännykkäkuvalla *nolottaa vähän enemmän*. Tamän huippuotoksen nappasin kauppaskuksen hississä, kiireesti juoksin vesisateessa apteekkiin hakemaan flunssantaltuttajaa ennen esikoisen hakua kerhosta. Ehdin hakea tytön ja ottaa tämän merkittävän otoksen XD viikonlopusta ei voi kuin tulla täydellinen, toivotan samaa myös teille.

Kangas tuli hankittua jo keväällä ja tiesin heti, että tästä pitää tehdä takki ei verhoja.

Takin kaava on muokattu jo legendan maineeseen ompelupiireissä nousseesta Suuren käsityö-lehden 3/2010 sadetakki kaavasta.

Kaavaa olisi voinut muokata loputtomiin, paljon kavennusta ja vähän täsmä säätöä.

Omat TOP4 kriteerit:
*tarpeeksi pitkät hihat joiden alla resorit
*sellainen väljyys että voi mukavasti ajaa autoa avaamatta takkia
*pituus sellainen että voi käyttää hameenkin kanssa
*taskut: isot ja vetoketjulliset

Takin päälikangas on on Marimekon siirtolapuutarhakangasta; sisällä fleece ja tikkivuori.